Koirat
Kasvatus
Pennut
Bordercollie
Uutiset
Koulutus
Vieraskirja

Koulutus

Hyvä paha paine

Paineella ja paineistumisella on puheissa usein negatiivinen kaiku. Mieleen tulee luimisteleva, matalalla kulkeva koira tai vaikkapa koira, joka tunnistusnoudossa syö ruohoa kapuloiden haistelemisen sijaan. Kun koira menee sijaistoiminnoille, eli se tekee jotain rauhoitellakseen itseään tai ohjaajaansa, on painetta ollut liikaa koiran ominaisuuksiin tai tilanteeseen nähden. Tavallisimpia sijaistoimintoja on haukottelu, ruohon syöminen, maan haistelu ja venyttely.

Painetta kuitenkin tarvitaan, jotta suorittaminen tottelevaisuuskoulutuksessa voisi olla harmonisen näköistä ja intensiivistä. Kuten esteratsastuksessa hevonen kootaan ennen estettä, koirankoulutuksessa koira kootaan keskittymään suoritukseen paineen avulla. Koiran tulisi olla suorituksissa sekä motivoitunut että keskittynyt tekemään toivottua asiaa. Motivoitunut, mutta keskittymätön koira sählää. Toisaalta keskittymistä ei voi saada aikaan, ellei koira ole ensin motivoitunut.

Sopiva mielentila on siis aina vietin ja paineen määrän suhde. Sopiva suhde on ensinnäkin kiinni koiran ominaisuuksista. Toisaalta se on myös tilannekohtainen. Jos koiralla on huono viettikestävyys eli koiran vietti ei tahdo pysyä toivotulla tasolla koko suorituksen ajan, voi sopivalla paineella aktivoida koiran taistelutahtoa ja sitä kautta parantaa vietin kestävyyttä. Koiralta siis vaaditaan paineen avulla hyvää suoritusta.

Arjessa eri asia

Koira kestää arjessa vähemmän painetta kuin koulutustilanteissa, koska sen viettivire on arkitilanteissa matalampi. Sopiva paineen määrä on siis aina suhteessa viettivireeseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että arjessa suhteellisen herkkä koira saattaa kestää koulutuksessa yllättävänkin paljon painetta ja vastoinkäymisiä, jos sillä on paljon saalisviettiä ja taistelutahtoa. Koiran käyttäytyminen onkin aina eri ominaisuuksien ja tilanteiden summa.

Koirilla on myös yksilöllinen kapasiteetti käsitellä viettiä. Vietin määrä pitää siten olla suhteessa koiran hermorakenteeseen. Paras vietin määrä ei ole aina mahdollisimman korkea vietti, vaan sellainen viretila, jossa koira pystyy toimimaan ja jonka sen ohjaaja pystyy hallitsemaan. Koiran ei saa olla koulutustilanteessa tai muutoinkaan stressaantunut tai hektinen, silloin se ei opi. Koiran väärä mielentila onkin yksi suurimpia syitä koulutuksen epäonnistumiseen.

Yksi tärkeimpiä asioita koiran koulutuksessa on siis opetella lukemaan omaa koiraansa ja tuntemaan sen käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Jotta oppii etsimään koiralle sen sopivimman mielentilan toimia, saattaa välillä vahingossa mennä yli siitä sopivan paineen rajasta. Sitä ei kuitenkaan pidä pelätä, vaan asioita täytyy uskaltaa kokeilla. Itsekään ei opi tekemättä virheitä. Jos itse säikähtää koiran paineistumista, paineistuu koira seuraavalla kerralla vielä varmemmin, kun se huomaa pääsevänsä ikävästä tilanteesta pois paineistumalla.

Kun koira paineistuu liikaa, kannattaa tilanne ottaa itselle oppimistilanteena: nyt tunnen koirani entistä paremmin. Kun koira paineistuu, pitää tilannetta jatkaa mahdollisimman normaalisti. Jos koira ei kerta kaikkiaan kykene tekemään siltä pyydettyä tehtävää, voi koiralle keksiä jonkin helpomman tehtävän, jonka suorittamisesta se palkataan. Tällöin koiran paine purkautuu, mutta se ei pääse tilanteesta, ennen kuin on toiminut halutulla tavalla.

Sopiva esimerkki voisi olla vaikkapa palveluskoiratottiksen pystyesteen hyppääminen. Koira jää takajaloistaan kiinni esteeseen, pelästyy eikä enää suostu hyppäämään estettä. Ensin koira kannattaa yrittää saada hyppäämään pienemmän esteen yli ja palkata siitä, mutta mikäli se ei onnistu, voi koiran kanssa ottaa vaikkapa luoksetulon tai pätkän seuraamista, ja palkata siitä. Jos koira vapautuu huomattavasti, voi sitä pyytää suorittamaan vielä sen alkuperäisen pelästyksen aiheen, pystyesteen. Tai jos koira ei ole täysin vapautunut, voi pystyesteen jättää seuraavaan kertaan.

Onnistumisista ja luottamuksesta varmuutta

Epävarman ja matalaviettisen koiran kanssa paineen kanssa joutuu tekemisiin useammin kuin rohkean ja vietikkään koiran kanssa. Epävarman koiran kanssa on erityisen tärkeää, että ohjaaja ei säikähdä koiran paineistumista. Koiralle tuo varmuutta se, että ohjaaja on itse rauhallinen ja selkeä, myös vaatimuksissaan. Jos vaatimustasoa aina tiputetaan koiran reagoidessa jotenkin, tulee koiralle yhä epävarmempi olo, kun sillä ei ole kunnollisia rajoja ja sen oma toiminta muuttaa tilannetta jatkuvasti.

Paras tapa toimia tämän tyyppisen koiran kanssa on tehdä sille selvät raamit ja rutiinit sekä koulutuksessa että arjessa. Koiran täytyy tietää tarkasti mitä siltä halutaan, ja mitä seuraa siitä, kun se toimii halutulla tavalla. Näin koira jättää päätösvastuun reagoimisesta enemmän ohjaajalle. Kun koiralle on luotu selkeät toimintamallit erilaisissa tilanteissa ja se on saanut paljon onnistumisia niissä, voi sitä alkaa totuttaa vähitellen paineeseen ja erilaisiin häiriöihin.

Jos koira reagoi näihin, siltä voi hieman vaatia totuttua turvallista käytöstä. Kun koira voittaa pelkonsa ja saa vahvistuksen oikeasta, tutusta toiminnasta, se on seuraavalla kerralla vastaavanlaisessa tilanteessa jo varmempi. Näissä harjoituksissa on ensiarvoisen tärkeää, että koiran käyttäytymistä luetaan koko ajan, sillä ne ovat tilanteita, joissa siitä omasta koirasta voi oppia kaikkein eniten.

Epävarma koira saa siis varmuutta siitä, että se voi luottaa ohjaajaansa ja se tietää, mitä siltä missäkin tilanteessa odotetaan. Lisäksi koira saa varmuutta onnistuneista suorituksista. Monesti epävarman koiran varmistuessa koirasta löytyy myös enemmän viettiä, joka on vain ollut piilossa epävarmuuden alla. Vastaatasti vietin nouseminen lisää taas varmuutta ja koiralle saadaan käyntiin positiivinen kierre.


© 2005 - 2007 Jessica Ristimäki