Koirat
Kasvatus
Pennut
Bordercollie
Uutiset
Koulutus
Vieraskirja

Koulutus

Pennun koulutus

Ensimmäinen ja tärkein asia tottelevaisuuskoulutuksessa on, että pennulla on koulutustilanteessa hauskaa ja nimenomaan ohjaajan kanssa yhdessä. Koiralle täytyy opettaa positiivinen mielleyhtymä koulutuskenttään ja koulutustilanteeseen. Koiralla täytyy olla ohjaajaansa hyvä ja selkeä suhde, jotta koira luottaa ohjaajaansa ja haluaa toimia tämän kanssa. Kun viet pennun ensimmäisiä kertoja kentälle, varmista ettei siitä muodostu pennulle liian pelottavaa tai jännittävää kokemusta. Ensimmäisillä kerroilla olisi hyvä ensin vain leikkiä pennun kanssa kentällä ja tehdä koulutushetkestä mukavaa yhdessäoloa, jolloin pennun ei tarvitse huolehtia mitä ympärillä tapahtuu.

Motivaatio

Kun koiralle on rakennettu motivaatio tehdä asioita yhdessä ohjaajan kanssa, on se helpompi saada koulutukseen sopivaan viretilaan. Koiran täytyy olla innostunut, mutta ei kiihtynyt, jotta se voi oppia. Oppimistilanteen pitää olla sellainen, että koira tuntee olonsa turvalliseksi ja itsevarmaksi. Koira kestää paremmin vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia, jos sillä on vahva motivaatio tehdä.

Harjoitukset on erityisesti alussa pidettävä niin lyhyinä, ettei pentu ehdi kyllästyä ja niin yksinkertaisina, että pennun on mahdollista omaksua opeteltavat asiat. Toisaalta samaakaan ei kannata toistaa liian kauan, ettei koira kyllästy siihen. Nuoren pennun tottelevaisuusharjoitus voi kestää enintään 5 minuuttia kerrallaan, sekin on jo paljon. Liikkeet tulisi pilkkoa pieniin osiin, jotka opetetaan koiralle yksi kerrallaan. Esimerkiksi noudossa on monta eri osaa, joita opetetaan pennulle ensin erikseen: sivulla pysyminen kapulaa heitettäessä, kapulan luo lähteminen, kapulaan tarttuminen, kapulan kantaminen pureskelematta, kapulan tuominen ohjaajalle, kapulan luovuttaminen ohjaajalle, sivulle siirtyminen luovutuksen jälkeen. Ohjaajan tulisi aina miettiä, että mitä on harjoittelemassa, miten ja miksi. Jos et itsekään tiedä, et voi vaatia että koira tietäisi. Esimerkiksi harjoitteletko maahanmenossa nopeutta, oikeaa tekniikkaa vai maassa pysymistä? Mistä asiasta palkkaat koiran? Missä menee hyvän ja huonon suorituksen raja?

Opettaminen

Kiinnitä huomiota myös omaan toimintaasi opetusvaiheessa. Millä eleillä, äänensävyillä tms. viestit koiralle ja mitä olet sille kertomassa? Kerrotko jotain muuta kuin aioit tai annatko ristiriitaisia viestejä? Koira lukee uskomattoman paljon eleitä, ilmeitä, hajuja ja äänensävyä. Käskysana on vain yksi osa tässä viestimassassa. Sinun pitää siis opettaa pennulle, että toivottu toiminta liittyy kyseiseen käskyyn kaikissa mahdollisissa ympäristöissä, haju- ja äänimaailmoissa, silloin kun olet itse rento tai jännität, sateella tai auringonpaisteella, aamulla tai illalla, erilaisilla alustoilla, koirien ja ihmisten ympäröimänä tai yksin jne. Pentu ei automaattisesti osaa istua käskystä rautatieaseman hälinässä, vaikka se osaa tehdä sen kotona ruokakuppia odottaessaan. Siksion tärkeää, että käskysana ja äänensävy ovat joka tilanteessa mahdollisimman samanlaisia, jotta se olisi mahdollisimman selkeä koiralle. Aina kun treeneissä muuttuu joku asia tai tulee uusia häiriötekijöitä, treeniä pitäisi helpotta siten, että koira pystyy siitä suoriutumaan. Koiralla pitäisi olla 80-90 prosentin mahdollisuus onnistua. Onnistumiset vahvistavat koiran itseluottamusta, jota koira tarvitsee voidakseen oppia ja pitää koulutusta mielekkäänä.

Pennulle voi opettaa asioita monella eri tavalla. Erilaisia liikkeitä voi ”siepata” koiran normaalista käyttäytymisestä. Esimerkiksi koiran istuessa, voit sanoa käskyn ja palkata koiran. Vähitellen koira yhdistää käskysanan toimintaan. Palkitsemisessa täytyy kuitenkin olla nopea ja tarkka, jotta pentu ymmärtää mistä asiasta palkkio tuli. Erilaisia liikkeitä voi opettaa myös sheipaten eli vähitellen muokaten koiran käyttäytymistä haluttuun suuntaan. Esimerkiksi noutotreenissä ensin palkkio tulee siitä, että koira vilkaisee kapulaan päin. Kun se tarjoaa kyseistä toimintaa aktiivisesti, palkkio tulee vasta sitten kun koira liikkuu kohti kapulaa, sitten vain silloin kun koira koskee kapulaan ja lopulta sitten, kun koira ottaa kapulan suuhunsa. Kolmas tapa opettaa asioita on houkutella pentua esimerkiksi namin tai lelun avulla tekemään haluttu asia. Esimerkiksi maahanmenon voi opettaa pitämällä namia nyrkissä maassa ja kun pentu menee maahan (tähän voi mennä aikaa), nyrkki aukeaa ja pentu saa palkkion. Myös esimerkiksi sivulletuloa voi opettaa namilla koiraa ohjaten. Vähitellen ohjausta jätetään pois, kunnes koira osaa tehdä liikkeen pelkän suullisen käskyn jälkeen. Opetitpa millä tavalla tahansa, täytyy muistaa edetä pennun tahdissa.

Palkkio

Mikä sitten on hyvä palkkio? Se riippuu täysin siitä, minkä asian koira missäkin tilanteessa kokee palkitsevaksi ja mikä on käytännössä mahdollista toteuttaa. Usein palkkiona ajatellaan vain nameja ja leluja, mutta mahdollisuuksia on myös muita ja palkkioita kannattaa vaihdella tilanteen mukaan. Palkkio voi olla myös ohjaajan hyväksyntä, (mukavan) liikesuorituksen jatkuminen, lepo tai rauhaan pääseminen, uimaan/ruokakupille/toisen koiran luo pääseminen jne. Palkkaaminenkin on yksi tapa ohjata koiraa. Kun tarvitaan rauhallista ja keskittynyttä suoritusta, kannattaa palkkiona käyttää nameja ja rauhoittavia kehuja (esim. paikallamakuu). Vastaavasti kun tarvitaan intoa ja vauhtia, voi olla parempi palkata koira saalisleikillä (esim. eteenmeno, seuraaminen). Tarpeen mukaan ohjaaja antaa palkkion suoraan itseltään tai jättää sen johonkin paikkaan ja vapauttaa koiran hakemaan palkan sen tehdessä oikein tai heittää palkan johonkin paikkaan. Esimerkiksi seuraamisessa palkkaan yleensä läheltä itseäni, koska haluan koiran suuntautuvan minuun. Liikkeestä seisomisen taas palkitsen heittämällä lelun koiran taakse, sillä se vahvistaa koiran pysähtyvää liikettä ja sen irtautumista minusta. Myös omalla käytöksellä on suuri rooli palkkaamistilanteessa. On iso ero, palkkaatko iloisesti hihkuen ja koko vartalolla elehtien vai rauhallisesti ja tyynnyttävästi kehuen. Tärkeintä kuitenkin on, että palkkaa koiran täsmällisesti, nopeasti ja juuri siitä asiasta, mistä sen aikoikin palkata. Palkitseminen on jo auttamattomasti myöhäistä, kun oikeasta suorituksesta on kulunut 5 sekuntia.

Koulutustilanteessa kannattaa huomioida, ettei anna koiran saada ”palkkioita” muualta. Esimerkiksi leikkisälle koiralle on iso palkkio, jos se inahtaa viereiselle koiralle ja viereinen koira ottaa siihen kontaktin. Se saa siis omasta toiminnastaan vahvisteen ja todennäköisemmin toimii samalla tavalla uudestaan. Koira siis ottaa vahvisteita ympäristöstään jatkuvasti, ei vain ohjaajaltaan. Siksi olisikin hyvä aloittaa treenaus mahdollisimman häiriöttömässä tilanteessa, jotta ohjaaja pääsee itse mahdollisimman pitkälle kontrolloimaan koiran saamia vahvisteita. Kannattaa muistaa myös se, että koira oppii koko ajan, myös koulutustilanteiden ulkopuolella. Se lisää sitä toimintaa, minkä on kokenut palkitsevaksi ja vähentää sitä toimintaa, minkä on kokenut epämiellyttäväksi.

Aktiivinen koira

Koulutuksen tavoitteena on, että koira haluaa tehdä ja se yrittää aktiivisesti tehdä oikein. Monet perinteiset koulutustavat passivoivat koiraa liikaa, joko siksi, että koiraa ohjataan liikaa eikä sen tarvitse juuri käyttää aivojaan, tai siksi että siltä vaaditaan liian ankarasti asioita, joita se ei vielä osaa. Koiralle pitäisi tarjota sopivan haasteellisia tehtäviä, joista sen on kuitenkin mahdollista selvitä. Ennen kuin vaadit koiralta mitään, mieti tarkkaan, oletko todella opettanut kyseisen asian koiralle niin, että se on voinut sen myös ymmärtää. Koiraa auttaa se, että olet itse sille selkeä. Näytät selvästi sen, kun se tekee oikein, ja sen, kun se tekee väärin (ei tarkoita välttämättä rangaistusta). Mieti jo ennen harjoitusta itsellesi selväksi, että millaiset suoritukset hyväksyt ja mitä et. Silloin on helpompi tehdä nopeita ratkaisuja itse koulutustilanteessa. Koiraa ei saisi milloinkaan rangaista siitä, jos se yrittää tehdä oikein. Palkkaa kuitenkin vain oikeat suoritukset. Jos koira ei osaa tehdä oikein, helpota harjoitusta.


© 2005 - 2007 Jessica Ristimäki