Koirat
Kasvatus
Pennut
Bordercollie
Uutiset
Koulutus
Vieraskirja

Koulutus

Saalispalkkaus on taitolaji

Kuten nimikin kertoo, saalispalkkaus perustuu koiran saalisvietin hyödyntämiseen. Saalisvietin avulla tottelevaisuusliikkeistä saa parhaimmillaan nopeita ja intensiivisiä suorituksia. Kun koira palkataan saalisvietin kautta, tarvitaan mukaan myös hallintaa, ettei suorittamisesta tule hektistä tai liian kiihkeää. Periaatteessa viettiä voi käyttää hyväksi juuri sen verran, mitä ohjaaja pystyy hallitsemaan.

Saalisvietin viettiärsyke on koirasta poispäin suuntautuva liike. Tottelevaisuuskoulutuksessa saalispalkkauksessa kätevintä on yleensä käyttää narupalloa, patukkaa tai muuta lelua. Jotta voisi käyttää mahdollisimman hyvin hyväkseen saalisviettiä, täytyy tuntea oma koira ja sen ominaisuudet. Pitääkö se enemmän jahtaamisesta vai repimisestä, leikkiikö se mieluummin yksin kunniakierroksia tehden vai tuoko lelua sinulle yhteistä leikkiä varten. Tärkeintä on kuitenkin se, että koiralla on hauskaa ja se todella kokee lelun palkkiona.

Tunneoppiminen

Pieni pentu yhdistelee mielessään vahvasti asioita ja tunnetiloja. Tunneopitut asiat ovat sellaisia, joita on vaikein myöhemmin muuttaa. Kannattaa siis opettaa ihan ensimmäisenä asiana tottiksessa pennulle viretila, jossa sen toivotaan toimivan myöhemmin. Koira ei saa olla liian kiihtynyt, jotta se voisi keskittyä liikkeiden suorittamiseen ja oppimiseen, mutta sen tulisi olla kuitenkin motivoitunut ja tarpeeksi kovassa viettivireessä.

Kun pennun kanssa käydään kentällä leikkimässä useita kertoja, alkaa sen viettitaso nousta vähitellen jo pelkän kentälle tulon ansiosta. Koira oppii siis tunneoppimisen kautta yhdistämään halutun vietin sekä koulutuskentän- ja tilanteen. Aluksi leikkipätkät on pidettävä todella lyhyinä ja heti leikin jälkeen pentu viedään autoon lepäämään. Leikki pitää lopettaa aina silloin, kun pennulla on hauskinta ja se on korkeimmassa vietissä. Tässä vaiheessa pennun kanssa ei tehdä mitään varsinaisia liikkeitä. Sille vain opetetaan oikea viretila ja leikkimistapa. Vasta kun pennun vietti alkaa automaattisesti nousta kentälle tullessa ja se aktiivisesti hakee kontaktia ja leikkiä, voi viettiharjoituksiin alkaa liittämään varsinaisia liikesuorituksia. Kun koiraa palkkaa oikeista liikesuorituksista, täytyy kiinnittää huomiota siihen, että myös viettitaso on hyvä. Muuten koira saa vahvistuksen väärästä viretilasta ja seuraavalla kerralla se ei kenties olekaan niin hyvässä vireessä.

Ajoitus ja suunta

Kuten namillakin palkatessa, myös saalispalkkauksessa on tärkeää palkan oikea ajoitus ja suunta. Ennen treeniä pitäisi olla jo kirkkaana mielessä, että mistä asiasta koiran haluaa palkata. Ajoituksessa voi käyttää apuna joko naksutinta tai oikean toiminnan merkkaavaa sanaa, koska se väistämättä kestää, kun kaivaa lelun koulutusliivin taskusta ja silloin oikea suoritus on jo mahdollisesti ohi. Kun merkkaa oikean toiminnan äänellä, ei varsinaisen palkan tarvitse olla niin salamannopea.

Yleensä saalispalkkauksessa suositaan sitä, että ohjaaja liikuttaa itse saalispalkkaa ja leikki tapahtuu ohjaajan lähellä. Tämä siksi, että koira saa samalla vahvistuksen toiminnalleen laumavietin kautta ja ohjaaja pystyy paremmin hallitsemaan leikkiä. Välillä on myös perusteltua palkita koira heittämällä lelu. Esimerkiksi jäävissä liikkeissä kannattaa koiran pysähtymistä vahvistaa heittämällä palkka koiran taakse. Silloin taas kun koiran toivotaan toimivan ohjaajan lähellä, esimerkiksi luoksetulossa ja seuraamisessa, kannattaa koira palkata läheltä.

Taisteluleikki

Kun saalisleikki alkaa, lelua lähdetään liikuttamaan koirasta poispäin. Saalispalkan liikkeen pitäisi olla selkeää ja liikkeen nopeus määräytyy täysin koiran nopeuden mukaan. Jos lelu liikkuu liian nopeasti, ettei koira pääse lähellekään sitä, loppuu koiran kiinnostus nopeasti. Jos se taas saa saaliin liian nopeasti ja helposti kiinni, eikä leikki tarjoa lainkaan haastetta, saattaa kiinnostus loppua senkin takia. Leikki mukautetaan siis aina koiran mukaan. Pääasia, että koira tuntee olevansa hyvä ja vahvoilla. Jonkun aikaa tavoiteltuaan lelua, koiran annetaan saada saalis kiinni. Ihan pieni pentu saa voittaa lelun heti itselleen. Kun pennun itseluottamus ja saalisvietti kehittyvät, aletaan lelusta hieman vastustaa ennen kuin pentu voittaa sen itselleen. Tästä kehittyy vähitellen saalispalkkauksen taisteluleikki. Tosin tässäkin koiran annetaan olla se aktiivinen ja vahva osapuoli. Ihminen lähinnä vain vastustaa tai tarpeen mukaan antaa koiran tuntea olevansa vahva ja liikkuu koiran mukana. Koiran tehtävä on vetää ja repiä lelua, ei toisinpäin. Harvoin saalis luonnossakaan heittelee saalistajaa. Muutoinkin leikin tarkoituksena on antaa koiralle tunne vahvuudesta, mitä se ei saavuta, jos ihminen on liian aktiivinen. Taisteluvaiheen ei saa olla liian pitkä, koska se laskee viettiä. Kun koira voittaa lelun itselleen, se pitäisi houkutella tarjoaman lelua takaisin uutta leikkiä varten. Jos koira tiputtaa lelun, se ryöstetään maasta ja aloitetaan uusi saalistus. Kun halutaan lopettaa taistelu, mutta koira ei itse tiputa lelua, voidaan ottaa irrotus käskyn kautta. Koiran annetaan voittaa lelu itselleen, se käsketään esimerkiksi istumaan tai sitten otetaan pannasta/remmistä kiinni ja ohjataan vierelle. Tilanteen pitää olla selkeästi erilainen kuin taisteluleikkivaiheen. Sitten koiralle annetaan irrotuskäsky, ja vaaditaan että se irrottaa lelusta heti käskyn kuultuaan. Leikki voi jatkua uudella saalistuksella tai sen voi lopettaa irrotukseen. Tosin varsinkin pennun on hyvä antaa voittaa lelu lopuksi itselleen ja kantaa se autoon.


© 2005 - 2007 Jessica Ristimäki