Suhteen luominen on koulutuksen lähtökohta

Pentuoppaissa kerrotaan, kuinka koiranpennun fyysisistä tarpeista pidetään huolta. Myös sisäsiisteyden opetuksesta puhutaan, mutta juuri missään ei kerrota, kuinka pennun kanssa kannattaisi olla ja toimia, jotta siitä saisi mukavan harrastuskaverin ja perheenjäsenen.

Sosiaalistaminen

Sosiaalistaminen on päivän sana. On totta, että pentu tarvitsee paljon erilaisia kokemuksia ja se on hyvä totuttaa kohtaamaan erilaisia asioita ja ihmisiä, joita se todennäköisesti myöhemminkin tulee kohtaamaan. Tällaisia asioita on vieraat ihmiset, erilaiset äänet ja paikat. Paras ikä sosiaalistamiselle on 7-12 viikkoa, mikä on pennun nopean oppimisen kausi.

Sosiaalistamisessa on kuitenkin pidettävä järki kädessä, pentua ei tarvitse ensimmäisinä viikkoina kiikuttaa joka päivä paikasta toiseen. Tärkeämpää on, että pentu oppii talon tavoille ja ennen kaikkea: luottamaan sinuun. Kun pentu tulee taloon, pariin päivään ei ole välttämätöntä lähteä minnekään kauemmas. On hyvä, että pennulla on aikaa oppia tuntemaan uusi perheensä, ja sinä näet viitteitä siitä, miten pentu suhtautuu uusiin asioihin.

Muutaman päivän kuluttua voitte lähteä yhdessä tutustumaan ulkopuoliseen maailmaan. Tässä on kuitenkin edettävä varovasti siten, että pentu pystyy käsittelemään kohdatut asiat. Aina saavuttaessa uuteen paikkaan tai kohdatessa uuden asian, olisi hyvä pysyä tilanteessa niin kauan, että pentu rentoutuu tai ei ainakaan jää pelokkaaseen tilaan. Sinun tehtävänäsi on olla pennun tukena joka tilanteessa, mutta ei kuitenkaan paapoa sitä. Jos pentu säikähtää jotain, olet sen vieressä, mutta toisaalta et jää voivotteleman tilannetta tai silittelemään pentua. Muutoin pentu oppii, että pelokas käyttäytyminen johtaa positiiviseen palautteeseen.

Jos pentu lenkillä jää ihmettelemään jotain, roskapönttöä tai kaukana kulkevia ihmisiä, kannattaa ohjata se nätisti jatkamaan matkaa. Jos jäätte yhdessä ihmettelemään kohdattuja asioita, joudutte todennäköisesti tekemään sitä myöhemminkin. Johtaja näyttää omalla käytöksellään, mihin kannattaa reagoida ja mihin ei.

Sama pätee ihan kaikkeen, mitä pennun kanssa kohdataan: ei liian pian, mutta kun pentu on valmis, kaikki ihmetykset kohdataan kuin niitä ei olisikaan. Samoin toimitaan remmissäkävelyn kanssa. Pentua ei tarvitse nykiä perässä, mutta ei ole välttämätöntä pysähtyä joka kerran, kun pentu pysähtyy eikä sitä tarvitse maanitella tai houkutella nameilla kulkemaan eteenpäin.Kumpikin pääsee helpoimmalla, kun vain kuljette eteenpäin tekemättä remmikäyttäytymisestä numeroa.
Anna pennun olla mahdollisimman paljon vapaana, äläkä kutsu sitä luoksesi jatkuvasti. Näin se pystyy parhaiten opiskelemaan maailmaa ja toisaalta pitämään itse huolta siitä, että se pysyy mukanasi. Pentuaika on todella arvokasta aikaa sille, että pentu oppii haluamaan olla kanssasi. Älä siis ryhdy pennulle itsestäänselväksi lastentarhatädiksi, joka on samalla namiautomaatti. Mieluummin voit vaikka muuttaa kävelysuuntaa tai kadota näkyvistä pennun huomaamatta, jos se etenee sinusta liian kauas. Kun pentu löytää sinut, sitä voi kehua hillitysti. Ylipäätään lenkillä olisi hyvä palkita pentua välillä kontaktista ja vapaaehtoisista luoksetuloista, kunhan et tee itsestäsi namiautomaattia johtajan sijaan.

Leikkiminen

Pennun kanssa on hyvä koettaa leikkiä saaliskeikkejä heti alusta alkaen. Näissäkin kuitenkin edetään sen mukaan, millaisia edellytyksiä pentu osoittaa. Jos pentu tuo alusta alkaen tuo voitettua saalista sinulle, oikein hyvä. Jos pentu ei tuo, ei kannata huolestua. Pääasia, että leikkiminen on kivaa ja pentu tuntee olevansa vahva. Myöhemmin tuomista voi vaatia siten, että leikkiminen loppuu tai sinä lähdet muualle/pennusta pois päin, ellei koira palauta esinettä sinulle.

Leikkien pitää olla tarpeeksi lyhyitä, jotta pentu ei kylläänny. Silloin on hyvä lopettaa leikkiminen, kun teillä on kaikkein hauskinta. Tärkeintä tässäkin on, että sinulla ja pennulla on mukavaa yhdessä. Jos pentu ei mielellään leiki kanssasi, voit rajoittaa sen mahdollisuuksia leikkiä muuten (esimerkiksi kerätä kotoa lelut pois, ettei ne ole jatkuvasti saatavilla), ja tarjota touhumahdollisuuksia nimenomaan sinun kanssasi. Erittäin tärkeää on muistaa, ettei lelua saisi koskaan irrottaa koiran suusta kesken vetoleikin. Jos haluat käyttää irti-käskyä, päästä itse ensin irti lelusta eli annat koiran voittaa lelu itselleen, ja vasta sen jälkeen käske koiraa irrottamaan.
Erityisesti pienen pennun kanssa on tärkeää, ettet ole liian hallitseva leikissä. Anna pennun tuntea olevansa vahva, eläydy leikkiin ja vahvista pentua jo pienistä asioista. Kun pentu on jo tottuneempi leikkijä, voit antaa sille vähän enemmän vastusta, eikä pennun tarvitse voittaa lelua itselleen aina niin helposti.

Kun pennun hampaat ovat vaihtumassa, kannattaa taistelu- ja vetoleikkejä välttää, ettei pentu yhdistä kipua leikkimiseen. Pennun kanssa voi tänä aikana kuitenkin puuhailla paljon muita juttuja, esimerkiksi harjoitella kahden lelun peliä tai tehdä nenänkäyttötehtäviä namien kanssa.

Älä ole liian vaativa

Pennun sekä aikuisen koiran kanssa täytyy olla mustavalkoinen ja reilu. Hienoja sanoja, mutta monesti niiden konkreettinen merkitys arkielämässä jää pennunomistajalle etäiseksi. Käytännössä hyvällä johtajalla on olemassa tietyt säännöt ja rajat pennulle, joista pidetään aina rauhallisen jämäkästi kiinni. Säännöt täytyy kuitenkin opettaa pennulle, ennen kuin niitä voi vaatia ja vaatimuksissa täytyy ottaa huomioon pennun ikä.

Ensimmäisten asioiden joukossa pennulle olisi hyvä opettaa joku kehusana, mikä tarkoittaa samalla, että koira on vapaa menemään. Koira ei esimerkiksi saa aloittaa syömistä, ennen kuin sille on annettu siihen lupa, tai se ei saa kulkea ulko-ovesta tai tulla autosta ulos, ennen kuin sille on annettu lupa. Opetteluvaiheessa pentu yksinkertaisesti vain nostetaan pois ruokakupilta/ovelta tms. odotetaan, että se odottaa rauhassa lupaa. Lupa voi tulla esimerkiksi siitä, että pentu ottaa sinuun katsekontaktin. Tässä täytyy varsinkin alussa olla kärsivällinen. Pennulle ei saisi koskaan suuttua opetusvaiheessa, sillä se ei voi vielä tietää mitä siltä halutaan.

Vaikka säännöissä täytyy olla johdonmukainen, täytyy muistaa, että pentu on vasta lapsi, eikä siltä voi vaatia aikuisen koiran käytöstä. Esimerkiksi jos pentu löytää jotain mielenkiintoista kiellettyä syötävää tai näkee vaikkapa linnun, ei sitä tulisi kutsua silloin luo. Jos ylipäätään luoksetulo on vielä harjoitteluvaiheessa, ja koiran huomio on kiinnittynyt muualle, on melko todennäköistä ettei koira pysty silloin toteuttamaan käskyä. Tällaiset konfliktitilanteet ovat omiaan heikentämään pennun ja omistajan välistä suhdetta. Kuvatussa tilanteessa on parempi käyttää joko ”ei”-sanaa ja pyrkiä sillä tavoin kiinnittämään pennun huomio ja vasta sitten kutsua se luokse, tai sitten vain vähäeleisesti hakea pentu pois.

Käytä aikaa

Ole pennun kanssa paljon, ja anna sen kehittyä omaksi persoonakseen. Jos sinulla on ennestään muita koiria, kannattaa pentua lenkittää mahdollisimman paljon erikseen. Näin se oppii olemaan nimenomaan sinun kanssasi, leimautumaan sinuun ja hakemaan sinusta turvaa ja toisaalta oppii itse ratkaisemaan ja toimimaan erilaisissa tilanteissa, eikä katso toisista koirista mallia.